Koko kylä kasvattaa!
Ryhmä lapsia olivat käyttäytyneet huonosti raitiovaunussa matkalla Jätkäsaareen. Reput selässä, koulupäivän jälkeen. He olivat kiroilleet, huutaneet kanssamatkustajille ja jopa estäneet muita matkustajia pääsemästä raitiovaunun kyytiin. Tyhmyys tietysti helposti tiiviistyy joukossa, mutta käytös oli selkeästi tahallisesti huonoa.
Paikallisessa some-ryhmässä nostettiin asia tapetille. Herätettiin huomiota kuvalla nuorista, jossa oli heidän kasvonsa peitetty. 
Kerrottiin asiallisesti tapahtuneesta, ja tavoitteena oli tavoittaa nuorten vanhemmat, tai lähipiiri, joka tunnistaisi heidät vaatteista tai repuista. Kuva ja teksti herätti paljon keskustelua ryhmässä. Osan mielestä oli täysin väärää ylipäätänsä puuttua tapahtuneeseen, osan mielestä oli lähes rikos postata kuva nuorista. Itselleni nousi heti vanha lausahdus "tarvitaan koko kylä kasvattamaan lapsia" mieleen.
Opettajana koulutan ja kasvatan lapsia työkseni. Tavoitteeni on opettaa heille taitoja, mutta ennen kaikkea kasvattaa heistä hyviä ihmisiä. Vaikka opettajat koulussa olisivat kuinka ammattimaisia ja hyviä, tarvitaan kuitenkin se koko kylä kasvattamaan lapsia.
Kotiolosuhteet ovat vaihtelevia, mutta kun kylä auttaa, se vahvistaa lapsia ja nuoria ja antaa heille raamit toimia järkevästi. Koulussa jää enemmän aikaa opettamiseen, mikäli kasvatus hoidetaan yhteistyössä huoltajien kanssa. Tai toisin päin. Kotiin jää enemmän opettamista, mikäli kasvatusvastuu siirretään koululle.
Luotan siihen, että yhdessä toimimalla kaikenikäisten hyvinvointia voidaan vahvistaa. Ei-toivottuja suuntia on mahdollista kääntää toivotuiksi yhteisellä tahdolla ja yhteisillä toimilla. En sano sitä, että tietojen, taitojen ja käytöstapojen oppimista pitäisi perheessä ulkoistaa. On hyvä jos vanhempi kotona kysyy, miten koulussa on mennyt, mutta on myös hyvä muistaa, että lapsi kertoo tapahtumista omasta näkökulmastaan.
Koulukavereiden vanhempiin tutustuminen ja vanhempaintoimintaan osallistuminen auttavat perheiden yhteisten pelinsääntöjen luomisessa. Myös harrastustoiminta on kultakaivos. Oma kokemus tulee paikallisesta, Suomen kolmanneksi suurimmasta jalkapalloseura PPJ:stä, joka tarjoaa kaikenikäisille mahdollisuuden jalkapallon harrastamiseen Etelä-Helsingissä. Lasten ja nuorten vanhemmat oppivat kentän laidalla tuntemaan hyvin toisiansa. Vanhemmat pyrkivät nostamaan ryhmähenkeä, ja ennen kaikkea tuomaan iloa ja onnistumisia lasten ja nuorten elämään. Jos koulussa esintyy ongelmatilanteita vanhemmat voivat toimia voimavarana.
Huonosti käyttäytyvät nuoret raitiovaunussa saivat huomiota käytöksellään. Sitä he luultavasti halusivatkin. Onko enää mahdollista muuttaa suuntaa siten, että huomion saisi hyvällä tavalla? Se riippuu meistä. Kuten liikenteessä, on kasvatuksessakin oltava valmis yllättäviin tilanteisiin. Toimiviin ratkaisuihin tarvitaan iso joukko ihmisiä. Yhtäläisyys raitiovaunuliikenteen ja kasvatuksen välillä on yllättävän suuri. Molemmissa on kyse säännöistä ja niiden noudattamisesta.
Koko elämän kirjo on välillä läsnä raitiovaunuissa - ja kylässä se on jopa suotavaa, kunhan kiskot vievät kuitenkin eteenpäin ja kohti parempaa. Näen opettajana ja alueen aikuisena velvollisuutenani antaa lapsille oikeus kasvaa turvallisessa ympäristössä. Siinä voimme kaikki olla esimerkkejä.